Morten Top-Jensen ono kuvannut ja tutkinut perhosia vuosikymmenet. Aiemmin hän keräili kuolleita yksilöillä ja kiinnitti niitä neuloilla, mutta on viime vuosina ainoastaan valokuvannut niitä. Morten on matkustellut perhosten perässä ympäri maailmaa sekä kirjoittanut niistä teoksia. Hän on muun muassa yksi yli 800-sivuisen Suomen päivä- ja yöperhoset - maastokäsikirjan tekijöistä.

Nyt Morten kertoo kuudesta perhosesta, joiden löytäminen on erityisesti jäänyt hänen mieleensä.

Zerynthia rumina

Etelä-Espanjassa aikaisin keväällä lensi vastaan tämä espanjankirjoapollo ja istuutui hetkeksi kaktukselle, josta sain kuvattua sen. Näin sen vielä useita kertoja, mutta se lenteli ympäriinsä pysähtymättä, joten en saanut sitä kuvattua enää toista kertaa.

Polyommatus semiargus

Kuva kahdesta niittysinisiivestä on otettu Liettuassa. Jouduin heittäytymään aamunkostealle nurmikolle saadakseni parittelukuvan tästä kulmasta. Kuvat parittelevista perhosista ovat suosittuja. Parittelevien hyönteisten valokuvaaminen on sikäli helppoa, että ne ovat paritellessaan passiivisia eli eivät lähde paikoiltaan. Suomessa niittysinisiipi on varsin yleinen, ja pohjoisimmat havainnot ovat Kittilän korkeudelta.

Apollinus

Tässä on yksi Euroopan todella harvinaisista perhosista. Kuvasin sen Kreikassa, Samoksen vuorilla maaliskuussa 2012. Siellä apolloja on runsaasti, joten kuvien saaminen noista upeista perhosista oli suhteellisen helppoa.

Pointia edusa

Kuvassa on kaksi parittelevaa sinappiperhosta Ruotsin Gotlannissa, josta niitä löytyy soramonttua muistuttavista miljöistä. Se on vaeltaja, ja joinakin vuosina sitä tavataan Suomessakin. Sinappiperhosen parittelua on aina hienoa seurata ja valokuvata.

Apollo

Suomessa isoapolloa tavataan eniten Lounais-Suomen saaristossa ja Ahvenanmaalla, ja sitä esiintyy nykyisin myös Uudellamaalla. Tämä yksilö on kuvattu Gotlannissa, jossa se on yleinen. Sen lento on voimakasta, mutta sitä voi päästä lähelle, kun se istuu maahan tai kasvillisuuteen. Apollo oli monien vuosien ajan yksi kuvausunelmistani, ja lopulta se onnistui.

Argynnis aglaja

Orvokkihopeatäplä kuvattuna alaviistosta. Ruotsin-matkallani ihastuin tähän kauniiseen lajiin, joka oli niin yhteistyöhaluinen, että pystyin nostamaan puunlehteä pois edestä, ja se vain jatkoi istumistaan. Etelä- ja Keski-Suomessa se on yleinen, viihtyy niityillä, kedoilla, teiden varsilla ja metsänreunoilla.